Pikavisiitti Kiilopään maaliskuun hangilla 17-21.3.2024

Sunnuntai17.3.2024

Valmistauduimme Ivalon lennolle lähtöön melkoisessa lumituiskussa. Pakkastahan ei paljon, mutta kuitenkin sen verran, että lumet eivät sataessa sulaneet ja pakkautuivat tielle tehden ajosta hankalaa. Eihän meillä lentokentälle ole kuin kivenheitto, mutta karvaisten perheenjäsenten hotelliin vienti olikin jo haasteellisempaa. Lentokentällä ihailimme ikkunasta mahtavaa auringonlaskua.

Lennon piti lähteä 20.50, mutta myöhässähän se lähti kuten ennakoimmekin eli noin 22.00. Suomalaisia oli vähemmistö, aasialaisia ja keski-eurooppalaisia suurin osa matkaajista.  Aasialaisia kuljetti kaksi pienoisbussia Ivalosta majapaikkaan. Ei voi koskaan olla ihmettelemättä eivätkö he googlaa säätietoja ja pukeutumisohjeita. Yksikin nuori mies oli paljain varpain ja varvastossuilla - kuitenkin äitikin mukana matkassa. Eskelisen Lapin Linjat kuljetti meidät ainoina tulijoina Kiilopäälle, joitakin matkaajia jäi Saariselälle. Majoituksessa olimme vasta maanantain puolella n. 00.40. Tosi kylmä viima ja niin voimakas, että tuiskutti kinoksilta lunta kasvoille.

Maanantai 18.3.2024

Kiilopään aamu valkeni pilvisenä ja tuulisena. Pakkasta -5 astetta, mutta karmivaksi sen teki, että kovasta tuulesta johtuen tuntui kuin -17 astetta. Voitelimme sukset, mutta totesimme lähes heti lähdettyämme, että hiihtäminen ei kannata. Oli todella jäätävää. 

Lähdimmekin paremmin pukeutuneina, vain nenänpää ja osa silmistä näkyvillä, etsimään kävelyreittejä. Aluksi kävimme katsastamassa Outaladun majat. Takaisin kävellessä olimme heränneet sen verran, että huomasimme merkityt kävelyreitit ja lähdimme sauvoilla kävelevän rouvan perään tallustamaan lumiränniä eli hyvin huollettua ja avattua kävelyreittiä. Sitä seuraten tulimme Ruijanpolun autojen parkkipaikalle Kiilopään tien varteen. Siitä löytyi viitat kävelytielle Sivakkaojan laavulle 0,8 km sekä Laanilaan ja Saariselälle. Onpa upeaa parannusta. Käännyimme kuitenkin takaisin ja kävelimme kävelyuraa pitkin Kiilopäälle, joka päättyi Kiilopään kylpylän nurkalle. Tämä kävelyreittiverkosto on todella mahtava ja hieno lisä seudulle - iso peukutus.

Metsä oli kovin hiljainen; lapintiaisia, jokunen kuukkeli ja ilmeisesti jokunen taviokuurna (määritys jäi hiukan epäselväksi). Jäniksen- ja ketunjälkiä lumella. Luonto ei ole vielä herännyt, keväthän täällä taittuu vasta huhtikuun puolella. Aurinkoa tarvittaisiin tännekin.

Tälläkin kertaa pulahtaminen jäi väliin, vaikka noin houkuttelevalta näyttääkin.

Kiilopään lounaasta on taasen tullut keittolounas; johtuneeko siitä, että rakentajia ei ole enää syömässä, ainoastaan matkailijoita. Lounas oli riittävä ja maittava, hinta 14,90 sisältäen kaksi vaihtoehtoista keittoa, salaatit, leivät ja ruokajuomat. Ei paha.

Lounaalta palattaessa järkytys oli melkoinen, kun kauniisti piirrelty iso ja epäkäytännöllinen roskisjärkäle kuljetettiin pois. Kierrätys vaikeutuu. Tapahtumat ovat niin pieniä näillä kulmilla, että jopa roskisten poiskuljettaminen keräsi yleisöä kuvaamaan. 

Loppupäivä kuluikin lepäillessä, lukiessa sekä lakkotilanteen spekulointien ja väittelyiden seurailuja. Jokunen murhan selvittelykin katsottiin.

Lumen syvyys 85 cm.

Tiistai 19.3.2024

Heti herätessä huomasi, että tuuli ei enää pöllyttänyt lunta ikkunan takana eikä tuuli vinkunut nurkissa. Hieno päivä tulossa. Suksetkin jo valmiiksi voideltuina odottavat reissuun pääsyä. 

Teimme perinteisen ensimmäisen hiihtopäivälenkin eli Sivakkaojalle - eihän se pitkä ole, mutta mukava. Matkalla ei paljon mitään merkittävää; ladut hyvät, sää hyvä, aurinkokin näyttäytyi. Hiihtokoulu harjoitteli, olivat Muotkan Majalta. Kansainvälistä porukkaa, tyytyväistä kiljahtelua pienissä nyppylöissä, jotka oikeaoppisesti selvitettiin. Sivakkaojan laavulla oli mukava evästellä ja vaihtaa kuulumisia muiden hiihtäjien kesken. Yhdessä pohdimme mm Kakslauttasen tilannetta, näyttäisi melkoisen tyhjää olevan.

Hiihtokoululaiset eivät suksilta nousseet vaan joivat taukojuomat seisten. Haikaillen katsoivat välillä meitä laavulla istujia.

Tultuamme Tunturikeskukseen huomasimme, että murtomaahiihto on trendikästä ja nuoret aikuiset ovat löytäneet lajin pariin. Oli tarkoitus mennä nauttimaan kylmät juomat, mutta hiihtoteline oli täynnä suksia ja samoin ajatuksin pysähtyneet hiihtäjät olivat täyttäneet ravintolan. Suomen kieltä ei juurikaan kuulunut. Ostimme keittiöstä leivän kainaloon ja onhan meillä omiakin juomia jääkaapissa. 

Aurinkokin näyttäytyi pilvien välistä; Kiilopää näytti parastaan. Hyvillä mielin lepäämään, saunaan ja Kiilopään päivälliselle, hinta 28,-/henkilö. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta monipuolinen kuitenkin.

Kiilopään parkkipaikkakin on laajentunut. Suosio kasvaa.

Keskiviikko 20.3.2024

Loma-aamut ovat tällä matkalla veljeksiä keskenään - lonkeronharmaata, muutama aste pakkasta ja jonkin asteinen viima. Aloitimme aamun Tunturikeskuksen ravintolan aamiaisella, 14,-/hlö, eiköhän sillä jaksa. Aamiainen oli normi suomalainen perussetti: leikkeleet, karjalanpiirakat, leivät, jogurtti, munakas ja harmiksi ei marjoja vaan marjakiisseliä jugurtin sekaan. Nopsaan ravintola täyttyi ja kielten sekamelska täytti ravintolan. Suomea ei kuulunut, mutta osaksi se johtuu siitä, että suomalaiset pistävät aamiaisensa poskeen paljoa puhumatta - kännykässä on kaikki tarpeellinen sosiaalisuus. 

Retkemme alkoi Ahopään ylityksellä harmaassa, pilvisessä säässä hyvin hoidetulla ladulla. Ladut täyttyivät nopeasti hiihtäjistä. Tuntuu, että en näiden 21 vuoden aikana Kiilopäällä ole näin paljon murtsikkahiihtäjiä nähnyt. Vilskettä kuin Mannerheimintiellä. Jalat joutuivat alaslaskussa koville, "auraten alas" -tekniikka vaatii muuten ihmeen paljon ja nostaa hien helposti pintaan. 

Ahopään huipulla aukeaa näkymät Saariselälle edellytyksellä, että on näkyvyyttä.

Laskun jälkeen matkasimme Laanilaan ja Savottakahvilaan. Savottakahvila oli laajentanut liiketoimintaansa uudella bilerakennuksella, nimi taisi olla Monomesta. Elävä musiikki siivitti viimeisiä satoja metrejä ennen kahvilaa: bändillä sound check, kunnon biletys alkaa klo 13.00, monotanssit vasta klo 14.00 ja tämä setti pyörii joka päivä.

Kahvilassa vaihdettiin kuulumisia paikallisen mehun kera (5,-/muki!!!). Kanssamatkaajat kantoivat huolta rajalaissa ja siitä, että se oikeesti saadaan voimaan, myös juuri tullut tieto Niinistön EU-keikasta ilmestyi uutisiin. Naapuripöydässä oli yksinäinen mies Uudesta-Seelannista. Kova puhumaan ja näytti olevan oikein osaava hiihtäjä eikä ollut ihan eilisen teeren poikasia. Erikoista: täällä erämaassa kohtaa aivan toiselta puolen maapalloa saapuneita ihmisiä ja sama intohimo hiihtoon.

Taas meiltä jäi tanssit väliin, liian aikaisin liikenteessä.

Laanilasta hiihtelimme "vastarannan kiiskinä" eri suuntaan kuin parfyymiladun muut kulkijat: he olivat matkalla Saariselältä Laanilaan päin (ehkä tansseihin) kun taas me matkasimme Saariselälle. Ladun vieressä oli hyvin hoidettu kävelyreitti, jota pitkin yksi äitioletettu työnteli lasten vaunuja. Edelleen täytyy todeta, että nuo kävelyreitit tuovat lisäbonusta seudulle. Joskus pitäisi niitä pitkin talvella kävellä Kiilopäältä Saariselälle.

Saariselällä otimme sukset pois shopping traililla ja suuntasimme sen "latukahvilaan" Saariselän Panimoravintolaan. Kylmien juomien jälkeen syömään Anne´s Garden -ravintolaan, jossa nautimme poro- sekä lohiburgerit. Vahva suositus paikalle.

Saariselän kävelyllä katsastimme Kuukkelin rakennusprojektin, uuden ravintolan nimeltä Kaunis Jorma (mikähän on nimen tarina???), kyseinen ravintola sijaitsee näpsästi Pirkon Pirtin vieressä. Saariselkä kasvaa ja kehittyy ja meininki näyttikin vilkkaalta. Ei todellakaan ole sen suosio hiipumassa. Ehkäpä mainekin vaan parantuu.

Ski Bussiin (päivälippu 5,-/hlö) nousimme jo hyvissä ajoin ja siten, että saimme puolen tunnin kiertoajelun ympäri Saariselkää. Majoituksessa olimme jo 16.50 ja olimme tyytyväisiä päivään. Saariselän alue elää, kehittyy ja voi hyvin.

Torstai 22.3.2024

Jälleen normi harmaa aamu, mutta leudompaa. Ennusteessa lupailtiin plusasteita ja uutta lunta. Veikkasimme voitelun sen mukaan. Suunnitelmissa käydä juomassa teetä eväiden kera Niilanpään porokämpillä. Aamu-TV oli täynnänsä poliittisia lakkoja, jotka näköjään jatkuvat. Surullista.

Kansallispuiston portilla jo ottaessamme ensimmäisiä potkuja suksilla huomasimme, että voitelu ei sujunut ja onnistunut kuten Strömsössä. Lipsumista, lähes nenälleen menoa. Pikkuisen helpotti ja liukuminen väheni kunnes huomasin, että sukset olivat täynnä pakkaantunutta lunta, olivat kuin suksikorkokengät. Sama miehelläni. Pysyimme rauhallisina ja putsasimme lumet samalla todeten, että raappari eikä toinen mahdollinen suksivoide ollut tullut mukaan. Lähdin nousemaan kohti Niilanpäätä sauvakävellen sukset jalassa. Hikistä puuhaa. Välillä putsasimme ja jossain vaiheessa pääsi liukumalla eteenpäin: potkuja ei voinut ottaa eikä hetkeksikään pysähtyä. Samaa ongelmaa muilla - ja sehän aina helpottaa. 

Lopulta käännyimme n. kilometri ennen Niilanpäätä kohti Kiilopäätä, tämä ratkaisu on aina nöyryyttävää, mutta nyt välttämätöntä. Haikaillen katsoimme kohti Niilanpäätä, jossa rinteillä näkyi reissun ainoat porot. Juuri kääntyessä lensi riekko ladun yli ja tämä havaintohan helpotti tuskaa. Vähän ajan päästä havahduimme pulputukseen ja tajusimme, että lähistöllä lintuja: näinkin 3 riekkoa kipittämässä turvaan tiheän männyn alle. Ei ihan turha reissu tämäkään.

Kilometri ennen Tunturikeskusta lopullinen nöyrtyminen: sukset kainaloon ja kävellen loppumatka. Ei auttanut vaikka ystävällinen rouva oli lainannut raaputinta ja antanut suksivoidetta. Suksivoide itse asiassa samaa kuin olimme jo raaputtaneet pois. 

Aktiivisuusranneke rankkasi kuitenkin tämän päivän lenkin raskaimmaksi eli ranneke toimii. Hyvillä mielin pakkaamaan ja siivoamaan ja sitten perinteiset lähtöpäivän pizzat. Lapin Eskelisen Linjat jälleen kuljetti meidät Ivalon lentokentälle. Hinta 38,-/2 henkilöä.

Pizzojen nimet kuvaavia Ponnistus ja Tasatyöntö. 

Ihana tynkäloma takana. Hiihtäjiä enemmän kuin koskaan. Sukupolven vaihdos hiihtäjissä käynnissä. Voisi melkein sanoa, että yksi sukupolvi välistä ja nyt meidän ikäihmisiä seuraa nuoret aikuiset innokkaina hiihtämään ja hiihtovaeltamaan. Hyvä niin.

Pyöräilyä Lake Constancen (Boden See) ympäri 2.9.-9.9.2023,

Lauantai 2.9.2023

Vihdoinkin odotettu, jo vuodenvaihteessa suunniteltu, matkamme alkoi. Lento Zurichiin nousi 2.9. klo 7.55. Sitä ennen oli nautittu aamiainen Helsinki-Vantaan lentokentällä. Korona-aika on kaukainen muisto vain, joka paikka täynnä turisteja. Lentokin oli täyteen buukattu. Emme maksaneet ylimääräistä, jotta olisimme vierekkäin (14,-/henkilö/suunta) vaan mietimme, että ehkä meidän jutut on jo kerrottu. Pääsimme kuitenkin vierekkäin. Matka sujui mukavasti lueskellen, mieheni kuunteli pod casteja. 

Zurichin kenttä oli uskomattoman selkeä, junalla löytyi helposti ja kaikki tuntui toimivan. Heti rautatieasemalla huomasimme, että sää ei todellakaan suosi meitä. Hiki vain virtasi auringonpaisteessa kuumassa vanhassa kaupungissa 26 asteen helteessä, kun matkasimme matkalaukkuja raahaten hotelliin. Ja hotelli oli muuttunut kesän kuluessa joksikin itsepalveluhotelliksi ja sinne ei päässyt kuin jälkeen, klo 15.00 ja ovet eivät siis auenneet. Ja taas helteisillä kaduilla raahasimme matkalaukut takaisin rautatieasemalle, tosin kävimme joen rannalla nauttimassa virkistävät juomat.

Mukava tauko matkalaukkujen kera, virtaavassa paikassa yllättävän paljon uimareita.

Kiertelyä helteisessä kaupungissa, tosin jo ilman matkatavaroita, väsytti ja alkoi jo tuntua virheeltä koko matkalle lähtö. Väsymys painoi. Ruokailu helpotti. Zurich on uskomattoman kallis kaupunki. Espresso ja kuppi kahvia EUR 11,75. Puhumattakaan ruuan ja juomien hinnoista. Kellon lähetessä kolmea haimme matkalaukut ja talsimme taas kohti hotellia. "Virkistävä" suihku ja taas tassuttelua kaupungissa. Sää oli uskomattoman uuvuttaja ja aamuinen herätys painoi päälle. Harmitti, koska kaupunki oli tosi kaunis ja kiinnostava.

3.9.2023 Sunnuntai

Aamulla lämpötila noin seitsmän maissa n. 14 astetta - ihanaa. Hyvin nukutun yön jälkeen kaikki näytti toisenlaiselta. Kaupunki pani parastaan. Kävelimme ennen aamiaista n. 40 minuutin lenkin, aamiainen odottikin ovessa kassissa koukussa. Olipa elämys sekin.

Aamiainen odotti aamukävelyltä tultua. Kerrankin ei tullut syötyä liikaa. En ole tiennyt, että niin pieniä croissantteja on olemassa.

Nautimme ulkona aivan riittävän aamupalan.

 

Aamiaisen jälkeen teimme lähes 20 km:n kierroksen ihanassa Zurichissä, suunnittelimme jo seuraavaa reissua sinne. Niin se mieli muuttuu, kun on levännyt. Puolelta päivin junaan ja Konstanziin, taas kamala ja hirvittävä helle + 26 astetta. Junamatka kahdelta maksoi frangeissa 66,8 ei halpaa. Matka ei pitkä kestona vain 1h 20 min. Kauniita maisemia ja lopultakin Boden See avautui mahtavana.

Etummaisessa veneessä hauskat variksenpelättimet, jotka toimivat, Muut veneet peitettyina, sotkettuina ja muutama pesäkin pressun päällä. Etummainen vene ilman peitettä siistinä.

Konstanz oli niin ihana kuin muistimmekin. Hotelliin n. 37 minuutin matka kävellen ja taas matkalaukkuja ulkoilutettiin. Kaiken sähläyksen jälkeen saimme lopulta huoneen, nopea suihku ja pyöriä hakemaan. Pyörien nouto sujui kuin Strömsössä.

Päivällinen kantapaikassamme Konstanzissa eli ravintola Casa Blancassa, eikä pettänyt nytkään.

Haikara saalisti, näitä patsasteli siellä täällä.

Hotellissa väsyneinä ja seuraavana päivänä alkavaa seikkailua suunnitellen.

Pyörät valmiina toimintaan.

Tämä järvi pitäisi kiertää, tosin ensimmäisen päivän jälkeen vielä vain Rheininvartta.

Tarkoituksena siis tehdä suunnilleen tällainen reitti, tosin joitain sivuraiteita tulee lisäksi.

4.9.2023 Maanantai

Aamiaisella jo ennen seitsemään - odotusta ja jännitystä ilmassa. Sää näin aamulla mitä parhain, lämpöä vain 17 astetta. Tarkoituksena päästä tien päälle jo ennen yhdeksää. Matkalaukut jätettävä aulaan yhdeksään mennessä. Radreisen hoitaa ne meidän seuraavaan majapaikkaan. 

Alkumatka sujui mukavasti, koska lämpötila ei ollut vielä noussut. Aluksi ylitimme Rheinin, ja aloimme pyöräillä kohti Unter See Bodenia. Kun pääsimme kaupungista pois hyvä pyörätie vauhditti matkaamme ja Rheiniltä puhalsi hiukan viilentävä tuuli. Muita pyöräilijöitä ei heti alkuun näkynyt; oli hyvä totutella uuteen pyörään. Matkamme kulki upeiden järvimaisemien sekä hedelmä- ja viinitarhojen läpi. Toivoimme, että hedelmiä olisi voinut matkalla ostaa, yhden kerran viileää tuorepuristettua mehua sai itsepalvelulla ostaa EUR 1,50/2 dl.

Heti hotellista lähtiessä ylitimme Rheinin siirtyen sen etelä-puolelle.

Stein am Rheinillä pidimme ensimmäisen tauon, tässä vaiheessa olo oli jo aivan epätoivoinen johtuen hirvittävästä kuumuudesta ja mäkisestä maastosta. Mäkiä oli jo tässä vaiheessa ollut paljon sekä liikenteen seassa ajamista ja ne vaan lisääntyivät matkan edetessä. Välillä liikenne oli niin kova ja tie niin kapea, että minä päätin taluttaa pyörää kävelytiellä. 

Majoituksemme Gailingenissa oli hieno. Saimme Hotel Rhein Goldista ylimmästä kerroksesta huoneen isolla parvekkeella, tosin parveketta ei voinut hyödyntää, koska helle oli liian kova. Mutta välillä kävimme maisemia ihailemassa. Kylässä oli lähes kaikki ruokapaikat maanantaisin kiinni (Ruhetag), mutta viereisen hotellin ravintola oli auki. Siinä perhe ikääntyneen rouvan kera touhuttivat, pienin tarjoilija muutaman vuoden ikäinen. Puuhastelua (ja tuntui puuhastelulta) oli hauska seurata hyvän paikallisen valkoviinin kera. Onhan täällä ihan mukavaa. Kunto riittää hyvin näille matkoille, mutta kuumuuden kestävyys pohjoismaalaisilla geeneillä ottaa koville.

Näkymä parvekkeelta

Gailingenin historia oli mielenkiintoinen. Aloimme tutustua siihen, kun meistä tuntui, että mitään historian muistomerkkejä ei ole. Kylään oli saapunut ensimmäiset kuusi juutalaista 1654 ja jo 1850 kylässä noin puolet olivat juutalaisia. Juutalaiset ja kristityt elivät täydessä sovussa, kävivät jopa samaa koulua, kunnes...Hitler nousi valtaan. Synagoga tuhottiin ja juutalaiset joko pakenivat tai vietiin pois. Surullista, mitä viha jotain ryhmää vastaan saa aikaan - ja aivan syyttä ja turhaan. Kylään oli tänä vuonna maaliskuussa tullut ensimmäinen Stolperstein. Käveltyämme kylässä oli tapahtumia kirjattu, mutta 1900-1992 vuosista ei mainintaa. Näin sitä valkopestään historiaa.

Ainoa stolperstein Gailingissa.

Pyöräilyä tuli n. 45 km, kävelyä 9,5 km. Pieni herkuttelukin siis oli sallittua.

5.9.2023 Tiistai

Matkaan lähdimme puoli yhdeksän maissa 15 asteen lämmössä. Hotellissa oli yöpyjinä todella paljon muita pyörällä reissaajia. Hotelli taisi olla niitä täynnä. Jos näillä suunnilla liikkuu hotelli Rhein Gold on mukava paikka pysähtyä.

Alkumatka alkoi päätiellä liikenteen seassa pitkällä, jyrkällä ja mutkikkaalla laskulla. Mieheni meni vauhti 39 km/h, nopeusrajoitus 30 km tunnissa, joten hän sai rauhassa lasketelle - rekat eivät ohitelleet pyörää hipoen. Minä jarruttelin vauhdin 20:n, joten autot suhahtelivat ohi. Kilometri voi tuntua pitkältä. Kaiken palkitsi ihana pyörätie Rheinin pohjoispuolella. Maisemat olivat huikeat ja tie mukava. Stein am Rheinille oli noin 10 km:n matka ja se sujui joutuisaan. Siellä sitten shoppailimme, mm miehelleni pyöräilylasit, ja pidimme taukoa muutenkin.Paikka on pieni ja siellä on useaan kertaan käynnyt, mutta joka kerta se ihastuttaa. 

Tie muuttui tämän jälkeen mäkisemmäksi ja ilmakin oli sopivasti lämmennyt, 26 astetta ja pelkkää aurinkoa. Välillä matka meni tiheään metsään hiekkatielle, välillä molemmin puolin maissipeltoa, hedelmäpuita, auringonkukkia tai viljapeltoja. Maisemat olivat niin kauniita, että piti nipistellä välillä itseä - voiko tämä olla edes todellista. Keho taisi olla tottunut kuumaan, koska matkan teko oli jo paljon helpompaa.

Eniten pidin näistä maisemista: sopivan viileää ja varjoisaa. Ei liikennettä, ei muita pyöräilijöitäkään liiemmin.

Lopulta saavuimme Unter Seelle. Järvien rannoilla oli paljon uimarantoja sekä mahtavia veneitä. "Lomamökit - saksalaisten kalamajat" eivät todellakaan ole mökkejä. Eläkeläiset viettävät nyt lomakauttaan, kun perheet ovat palailleet arkeen. Kuppiloissa saimme viimeisiä hetkiä olla niitä nuorimpia. 

Taukoa pidimme matkalla sen verran paljon, että meille tuli kiire lautalle, jonka viimeinen vuoro lähti 18.12. Loppukilometrit jopa minä yritin mennä täysillä, tietenkin viimeiset laskut ja jyrkät käännökset satamaan mentäessä oli liikenteen seassa. Vähän ennen kuutta saavuimme satamaan. Lauttamatka kesti noin 15 min ja maksoi 15,20/ 2 henkilöä+ pyörät. Jos olisimme myöhästyneet pyöräilyä olisi 58 kilometriin tullut lisää 20 km jyrkkinen nousuineen. Lauttamatka oli Wallhausenista Uberlingeniin.

Wallhausenin satama ja lautta, jolla menimme Uberlingeniin.

Hotellissa jo odoteltiin meitä. Ihana paikka - kylä ja majoitus. Perinteinen saksalainen jykeväseinäinen, sisustukselta baijerilaisen ja itävaltalaisen sekoitusta. Kylä aivan vieressä.

Illan pimetessä ja viiletessä lähdimme vielä rantaravintolaan kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan virvokkeita. Kymmenen aikoihin kömmimme pizza ja olut kädessä hotelliin. Uberlingen on Wikipedian mukaan nykyisin suosittu turistikaupunki, josta Roman Schatz on kotoisin - hauska yksityiskohta. Vähemmän hauska maininta on, että täällä on sattunut lento-onnettomuus 1.7.2002, jossa kuoli 71 henkilöä. Asukkaita n. 23 000. Kylälle vahva suositus.

Ihana päivä. 58 km pyöräilyä, 7 km kävelyä.

6.9.2023 Keskiviikko

Hotel Wiestorin aamiainen oli upea - jotkut vain eivät tyydy siihen, että on välttämätön esillä, vaan he myös miettivät, miten sen laittaa esille. Muutenkin majoittuminen oli miellyttävä - tuli mieleen baijerilaisuus. 

Pyöräilemään lähdimme taas noin puoli yhdeksän ja sää ei ollut vielä tukahduttava. Tämän päivän suunnistaminen - ja koko loppumatkan - on helppoa: huolehtii vaan siitä, että järvi on aina oikealla puolella. Reitti oli hyvin merkitty ja pyörätiet lähes koko matkan. Suurin mäki oli, kun kiipesimme Birnaun katedraaliin. Rakennus näkyy aina Boden Seen ohittaessa päätielle ja on jo vuosikymmeniä oli listalla, johon haluan mennä - vihdoinkin se toteutui. Upeat maisemat ja hieno sisältäkin.Viinitarhojen ympäröimä.

Taustalla Birnau, etualalla tähän mennessä suurin näkemäni hyönteishotelli.

Seuraava pysähdys mukavan matkanteon jälkeen oli Meerburg. Hieno vanha kaupunki, linna aivan hollilla kaupungissa. Kävelimme kylällä edes takaisin ja lopuksi söimme kirsikkajäätelöä rannalla ihaillen upeita aluksia, merimetsoja ja muita vesilintuja. Tuntui lomalta ja kuvista voisi päätellä meidän olevan vielä etelämmässäkin. Palmuja siellä täällä. Ihana paikka, jossa olisi voinut viipyä pidempäänkin.

Meersburgin vanha kaupunki, linna taustalla

Hagnau, joka on meille ennestään tutuin paikka seudulla, viivyttelimme vain hetken. Edelleen ihastutti. Sää pysyi sopivana koko reissun ajan, järveltä tuli vieno tuuli, joka viilensi mukavasti. Olisihan sitä voinut uimassakin käydä, mutta jotenkin tuntuu, että sille ei aikaa riitä, tosin riittäisi ja on vain tekosyy kylmän veden pelossa.

Olemme aikaisemmin tehneet samankaltaisen pyöräretken 4 vuotta sitten välillä Passau-Wien. Silloin oli harvinaista jos joku körötteli ohi sähköpyörillä. Nyt olemme lähes ainoat ekopyörillä menevät, joitakin pukinsarvipyörillä pyöräilijöitä, jotka ohittavat autot ja sähköpyörät mennen tullen. Nyt ei tapahdu "kohtaamisia" ja keskusteluja muiden pyöräilijöiden kanssa. He vain istuvat pyörän selässä, hiukka liikuttelevat jalkojaan ja viilettävät ohi. Passaun reitillä tutustuttiin muihin taukoa pitäessä ja reitit kulkivat muutenkin samaa reititä. Näin se muuttuu pyöräilykin. Vertaistukea nousuihin ja kuumaan säähän ei löydy.

Friedrichshafen tuli pyöräiltyämme vain 32 km. Tämä olikin sellainen verryttely- ja palautumispäivä. Saavuimme viivytellen majoitukseen puoli kahden maissa. Jätimme pyörät ja lähdimme kaupunkiin. Listalla oli Zeppelin museo. Suositeltava ja mielenkiintoinen paikka. Ilmailun historiaa. Hieno keksintö, joka jälleen valjastettiin sotatarkoituksiin. Tosin Hitler käytti sitä ainoastaan propagandana. Kaupunki pommitettiin toisessa maailmansodassa tärkeänä kohteena, koska täällä oli lentokoneteollisuutta. Vanha kaupunki tuhoitui, myöhemmin se rakennettiin uudelleen. Tosin näitä uudelleen rakennettuja on nähty pitkin Saksaa, eihän ne sama asia ole. Edelleen kaupungissa on Air Bus teollisuutta.

Käynnin arvoinen museo.

Taideteos Friedrichshaffenissa.

Illalla menimme vielä kaupunkiin syömään. Maistoin ensimmäistä kertaa paikallista "siideriä" Most Rot. Aluksi vähän hiivaiselta tuntui, mutta parani juodessa. Taidan ottaa toisenkin kerran. Söimme tyypilliset saksalaiset annokset, vihreää lautasissä oli persiljan lehdet. Zeppelin pyöri järven yllä.

Punainen juoma paikallist Most Rot omenajuomaa.

Pyöräilyä 32 km, kävelyä 11 km. Huomenna Itävällan puolelle, aluksi kohteena Lindau.

7.9.2023 Torstai

Normaali päivän aloitus pyörän selkään n. puoli yhdeksän, sää edelleen pelkkää aurinkoa ja noin 16 astetta. Odotettavissa 28 astetta. Lähdimme siis matkaan pyörät sauhuten. Tie todella hyvä ja pyöräilytiet hyvin merkitty. Välillä metsikössä, mutta suurin osa järvi oikealla puolella: välissä ökyhuvilat. Upeaa. Pyöräilijöitä meni ihan rivissä, joka aiheutti sen, että todella piti keskittyä pyöräilyyn eikä voinut halutessa noin vain pysähtyä tai hidastella ja hämmästellä.

Lindauhin 26 km pyöräilyn jälkeen. Pidimme pitkää taukoa Lindau Inselissä. Käsittämättömän hienoa, ihmisiä paljon rannoilla kävelemässä ja terasseilla ikään kuin olisi lomakausi. Eläkeläisillä tietenkin onkin, tämä onkin Saksan eläkeläisten kokoontumispaikkoja - niiden varakkaiden. Lindaussa on asukkaita noin 24 000,  vuonna 1955 kaupunki luovutettiin Baijerille oltuaan toisen maailmansodan jälkeen Ranskan hallinnoima.

Lindau Insel silhuetti

Kävimme suositellussa Andy Warhol -näyttelyssä, joka oli sattumoisin lähes pyöriemme vieressä. Näyttely ei kovin laaja, mutta mielenkiintoinen. 

Syötyämme kalalounaan lähdimme jatkamaan matkaa. Seuraavaksi olikin jokien ylityksiä, suurimpana niistä Rhein. Rhein jatkaa Boden Seeltä laskuaan Sveitsiin. 

Rhein on aina vaikuttava näky

Seuraava iso paikka oli Bregenz Itävallassa. Rentoa meininkiä. Saksa ja Itävalta eroavat kansan luonteen vuoksi: itävaltalaiset ovat rennompia. Sen huomaa jo aamiaispöydässä. Saksassa niin vaan ei mennä muuttamaan valmista kuppijärjestystä pöydissä, vaan jos on kahdelle katettu siihen ei yksinäinen voi mennä istumaan, itävallassa siirretään sujuvasti toinen kuppi pois. Suomalaisen näitä vaikea ymmärtää, mutta tähän on tottuminen.

Bregenzissä on hieno näyttämä veden päälle, katsojia mahtuu 5 000. Olisipa upeaa joskus oopperasta siellä nauttia. 

Taustalla näkyy hieno näyttämö.

Majoituspaikkamme on Höchst Itävallassa aivan Sveitsin kupeessa. Ruokailimme vanhassa koulussa paikallisten kyläläisten kera, joilla näytti olevan meneillään nestedieetti. Pitkästä aikaa saimme schnitzeleihin alkusalaatit itävaltalaisittain ja olihan siinä puolukkahilloakin. Täytyy syödä hyvin, koska meidän pyörämme ivät kulje sähköllä vaan schnitzeleiden voimalla.

Iltakävely paikallisella hautausmaalla. Paikallinen vaikuttajasuku on selvästi Blum, vahvistimme sen myös netistä. Suvulla on suuret teollisuusrakennukset ja toimintaa monella mantereella.

Iltaa kulutimme kaksin hotellin terassilla ihaillen pimeneviä Sveitsin alppien rinteitä. 

55 kilometriä pyöräilyä ja 6 km kävelyä. Upea päivä ja upea ilta.

Huomenna viimeinen pyöräilypäivä Sveitsissä ja saapuminen samaan hotelliin Konstanziin, jos aloitimmekin pyöräilyn. 

8.9. Perjantai

Viimeinen pyöräilypäivä alkoi tuttuun tapaan puoli yhdeksän aikaan 16 asteen lämmössä sään lupaillessa polttavan kuumaa iltapäivää. Jonkin verran pilviä taivaalla, joita tähyilimme toiveikkaina, ne katosivat melkoisen pian leudossa tuulessa alppien taakse. Ei muuta kuin kiivasta poljentaa kunnes on liian kuuma muulle kuin verkkaiselle etenemiselle.

Parin kilometrin päästä saavuuimme jo Sveitsin rajalle. Boden See antoi parastaan, tuuli vilvoitti kasvoja ja järvi kimalteli. Sveitsin puoli on aivan toista maata kuin pohjoinen Saksan puoli. Sveitsissä junaraide kulki järven läheisyydessä ja pyörätie järven ja raiteen välissä, tosin välillä se liikahti radan yli liikenteen sekaan. Liikenne paljon vähäisempää kuin pohjoisessa. Ökyhuvilat loistivat poissaolollaan, jonkin verran taloja järven rannalla, mutta mökkejä verrattuna Saksan puoleen. Teollisuusrakennuksia ja kerrostaloja aivan järven lähellä. Suuri osa kerrostaloistakin ovat tasoa parempi lähiö Helsingissä. 

Ohitettuamme Romanshornin noin matkan puolivälissä seutu muuttui taas maaseutualueeksi. Hedelmä- ja viinitarhoja, maissipeltoja sekä lehmiä laitumineen. Alpit näkyivät vastarannalla sijaiten Ranskan puolella. Tällä puolen Sveitsiä alppeja ei vielä näy. Näkyvät alpit sijaitsevat Ranskassa tai Itävallassa.

Pyöräilijöitä näkyi myös vähemmän, ehkä moni ei kuitenkaan koko järveä kierrä vaan keskittyvät ns ökympään puoleen. Pyöräily oli kylläkin helpompaa rauhallisemma pohjoisessa. Lintubongareita näkyi - eikä ihme, koska myös linnut viihtyvät rauhallisemmilla rannoilla. Yleisimmät linnut ovat joutsenet, nokikanat, harmaahaikarat (näimme myös isomman parven ilmeisesti muuttoaikeissa), merimetsot sekä ilmeisesti tavalliset sinisorsat. Erikoista on, että lokkeja on vähäisen, mutta korppeja on tosi paljon.

56 km:n pyöräilyn jälkeen saavuimme jälleen Saksaan ja Konstanziin. Kovassa helteessä ja hikisinä saavuimme samaan tuttuun hotelliin. Huoneessa annoimme sykkeen ja hien laskeutua kunnes lähdimme palauttamaan pyöriä 1 km:n päähän. Palattuamme suihku tuntui lihaksissa ja iholla hyvältä. Muutenkin oli hyvä mieli onnistuneesta retkestä.

Yhteenvetona matka kannatti: kova helle toi oman haasteensa, kunto kesti hyvin, mutta helle nosti sykettä välillä korkealle ja oli pakko pitää enemmän taukoja sekä juoda vettä paljon.  Olimme, voisi sanoa, lähes ainoat ekopyörillä menijät. Eipä ihme kun punaisina ja läähättävinä saavuimme respaan meitä katsottiin pitkään (ollakseni rehellinen vain minä kärsin kuumasta), sähköpyöräilijät tekivät ehkäpä samoja reittejä ja saapuivat respaan lähes suihkunraikkaina. Mutta en vaihtaisi matkaamme muuhun. 

Ihania niittyjä Sveitsissä.

Pyötätiet ovat hyvin merkittyjä ja autoilijat ottavat pyöräilijät hyvin huomioon. Kärkikolmioita oli myös pyöräilijöille, tosin autoilijat antoivat hyvin tietä. Ylitykset ovat punaisella asfaltilla, kun autoilijan pitää väistää pyöräilijöitä. Kaiken kaikkiaan pyöräily sujui liikenteenkin seassa hyvin, toista olisi koto-Suomessa.  WC-tiloja ja siistejä sellaisia on matkan varrella, tosin paremmin Sveitsissä. 

Matkatavaroita oli liikaa. Riittäisi hyvin yhdet pyöräilyvaatteet, jotka voi huuhdella hotellissa. Yhdet kaupunkivaatteet ja matkavaatteet. Sadeviitat oli tällä matkalla turhat, samaten pitkät housut ja hanskat. Kaikki majoituspaikat olivat siistejä ja hyviä ja palvelu erinomaista. Ruoka on mitä on: edelleen makkara ja liha ovat pääruoka-aineet - poikkeuksena Itävalta, jossa saa salaattia annoksen yhteydessä. Perheet pyöräilevät paljon, äidit vievät lapsia päivähoitoon ja kouluun pyörillä, jopa tosi pienet lapset pyöräilevät itse ja hallitsevat pyöräilyn hyvin.

Kokonaismatka n. 250 km viidessä päivässä. Ihan kunnioitettava suositus tälläisille sunnuntaipyöräilijoille. Olisi ollut helppoakin helpompaa ellei kuumuus olisi vienyt voimia. Pyöräilyshortseille voisi olla 3 päivän pysähdykselle Konstanzille käyttöä - ehkä niitä voisi käyttää istuessa terassien kovilla penkeillä.